sunnuntai, 25. marraskuu 2012

4.-10. päivä

Maanantaina leikkauksesta oli kulunut neljä päivää ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin mennä kouluun. Kuljen taksilla ja leikkauksen jälkeen äiti sopi niitten taksikuskien kanssa, että mut haetaan aamulla ihan pihasta ja tuodaan pihaan asti (normaalisti kävelen puoli kilsaa pimeää hiekkätietä pysäkille). Koulussa kaikki vähän ihmetteli, että miksi tulin nyt jo kouluun, mutta en halua jäädä jälkeen olemalla vaikka viikkoa pois koulusta, kun kävely onnistuu jo kuitenkin tosi hyvin (keppien kanssa tietenkin)!
Kotona oli jalka kyllä aika väsynyt, mutta olin kuitenkin koko viikon koulussa.
Nyt kun kymmenen päivää on kulunut leikkauksesta, niin vasen jalka ei oo yhtään turvoksissa, suoristuu ihan täysin, koukistuukin hyvin, mutta siinäkin on kipuja. Oikea jalka on puolestaan vielä aika lailla turvoksissa, mutta viime yönä turvotus laski ihan huomattavasti. :)
Oikea suoristuu ihan täysin, mutta koukistuminen jää vielä vajaaksi, mikä varmaa johtuu tosta turvotuksesta.
Pystyn kävelemään vähäsen ilman sauvoja ja lyhyet matkat niin meenkin, mutta oon lukenu sellasia kauhujuttuja, että jos kävelee ilman keppejä niin tulee hirveet kivut ja sillee nii en viitti sitä kovin paljoo kokella. :D
Isoin ongelma mulle tällä hetkellä on just se, että lähden esim. liian nopeasti ja hätäisesti liikkeelle, enkä tajua sitä, ettei se polvi vielä kestä kaikkee mitä muuten pystyisin tekemään.

Eli hyvin on toipuminen lähtenyt käyntiin ja ensi viikolla saa sitten jättää kepit kokonaan pois ja käydä poistattamassa tikit. :)

sunnuntai, 25. marraskuu 2012

1.- 3. päivä

Pääsin sitte torstaina kotiin ja liikkuminen oli vaikeeta, pienetkin kynnykset oli tosi haastavia kun jalkaa piti nostaa...
Leikkauspäivän ja ekan päivän aika lailla vaan makasin sohvalla ja pidin kylmäpussia jalan päällä. Vessassa käyminen oli vaikeeta ja aina kun jalkoja liikutti niin molempiin sattu.
Sain sieltä sairaalalta sellasia huumauslääkkeiksi lajiteltuja lääkkeitä, jollasen otin ennen kolmena ekana iltana ennen nukkumaanmenoo ja kaksi ekaa yötä menikin aika lailla ilman kipuja, mutta kolmantena yönä oli kipujen takia vaikeeta nukahtaa.
Toisena päivänä sai ottaa siteet pois ja olin siitä kyllä onnellinen, koska ne puristi turvonneita jalkoja ja oikean jalan siteessä oli ällöttävä veritahra.
Mutta eipä ne haavatkaan niin kauniita oo kun tikit vuotaa ja yllätyin kuinka isoja ne haavat on. Siihen kun laittaa haavateipit päälle niin eipä niitä kyllä niin tarvii katella. :D Ja on kyllä niiiiiin ihanan kevyt ja vapaa olo ilman niitä siteitä. Ja näkee paremmin turvotuksenkin tilanteen (oikea jalka tosta polven kohalta ja yläpuolelta pelkkä pallo, vasen ei oikeastaa yhtään turvoksissa).
Käveleminenkin onnistuu huomattavasti paremmin ilman niitä siteitä. :)

sunnuntai, 25. marraskuu 2012

Leikkaus takana

Oli siis 15. päivä se leikkaus ja ihan hyvinhän se meni, mutta ei kumminkaan ihan niinku elokuvissa.. Valitsin sen selkäydinpuudutuksen ja sitä ne nukuttajatkin suositteli niin sehän mulle sitten laitettiin, eikä siinä sitte ollu muuta kun menin kyljelleen kippuraan, ne laitto sen piikin tonne selkään ja sitte alko oikeanpuolimmainen jalka kihelmöimään ja puutumaan.
Siinä oli vähän outoa vaan maata ja katsella ympärille kun ei oikeen tienny että onko ne jo alottanu sen leikkauksen vai valmisteleeko vielä.
Olihan siinä toki se anestesiahoitaja, joka mulle jutteli mulle aluksi kaikenlaista, niin kun "sähän ootkin oikeen tollanen elovenatyttö kun noin kauniit vaaleat hiukset ja muutenkin niin aurinkoinen". :D Ja oli se siinä vierellä koko ajan ja oli hyvä tietää, että jos tulee jotain mielee nii voi sille sanoo. Ja kyllä ne muutkin tyypit siellä salissa välillä jotain jutteli, jos ei muuta niin vointia kyselivät. :)
Sain hetken katsoo siitä monitorilta, mutta olin vähän pettyny kun mulle ei kerrottu mitä siinä tehään tai on tehty ja se oli muutenkin niin epäselvä se kuva.
Ja olin kaikkien lääkkeitten ansiosta niin väsynyt etten jaksanut muutenkaan oikein seurata mitä ne siellä teki ja nukahdinkin sitten yhessä kohtaa hetkeksi. Ja sitte ku heräsin, niin ne tyypit sano, että niitten pitää ottaa siitä toisesta jalasta jotain (en sillon tajunnu ollenkaan että mitä) ja sitte ne laitto vaan mulle sen naamarin naamalle, eikä siinä ollu kyllä mitään nukahtamiselle vastaan sanomista. :D
Seuraava muistikuva onkin sitte jo heräämöstä. Heti kun heräsin nii kaksi hoitajaa tuli tuomaan lääkkeitä ja kyselemään onko pahat kivut.
Sitte katoin jalkoihin ja tajusin, että mullahan on molemmat jalat siteissä.
Myöhemmin ne sitten vielä kerto sen, minkä jo itsekin tajusin: se "uusi eturistiside" (jänne tolta jostain reidestä) pitikin ottaa vasemmasta jalasta. Koska se oli oikeassa jalassa niin vaurioitunut, ettei sitä olis ollu järkee laittaa.
Ja jalat oli herätessä kyllä niin kipeet ja turvoksissa etten aluks voinu kuvitellakaa, että lähtisin siitä sängystä minnekään, mutta sitten ne alko puhumaan sillee, että jos en pääse liikkeelle niin kannattaa kyllä jäädä yöks. Nii sitten puolipakotin itteni liikkeelle ja ihan kohtuullisesti se onnistukin.

Laitan myöhemmin ekojen päivien tuntemuksista juttua. :)

lauantai, 10. marraskuu 2012

Leikkaukseen 15.11. <3

No niin!! Nyt se on sitten selvillä ja asia vihdoin edistyy: eturistisideleikkaus suoritetaan 15.11 eli ens torstaina! :)
Kieltämättä vähän jännittää, mutta oon kuitenkin niiiiiin ilonen ku tää edistyyy <3
Mun pitää olla siellä sairaalalla jo aamulla klo. 10:00, mutta mut leikataan vasta iltapäivän vikana. Enkä saa syyä mitään klo. 24:00 jälkee nii jos pääsen leikkaussalii vaikka siinä neljän aikaa nii voi olla hieman nälkä :D
Myöskään kynsilakkaa ei saa olla ja aamulla pitää käydä suihkussa.
Mainittii myös, että jos mulla on nuha tai yskä niin pitää soittaa sinne sairaalalle, että leikkausaikaa siirretään.. Yritän nyt siis suojella itteeni pöpöiltä :D
Oon lukenu netistä muitten paranemis- ja leikkauskokemuksista ja kuulemma on tuskaakin luvassa, etenkin siinä leikkauksen jälkeisten 4.-5. päivien aikana oli tosi monella tyhjenny särkylääkevarastot aika vauhdilla :D
Oon miettiny sitäkin kun oon jo 14v nii mulle vois laittaa jo sen selkäydinpuudutuksenki nii mun pitäs valita haluisinko sen vai nukutuksen. Vaikka en kuulemma välttämättä saa sitä ees päättääkään ite, mutta pitäs kumminki valita oma suosikki. Nii aluks tykkäsin enemmän siitä selkäydinpuudutus-ideasta, sitte kaikki piti nukutusta parempana nii itekin sitten aloin kallistumaan sen kannalle, mutta nyt oon aatellu, että se puudutus olis sitteki mukavempi... :D
Kepitkin pitäs hakee tässä joku päivä.. Saakohan siellä valita värin...haluisin lilat tai vaaleenpunaset...tai -siniset :D

Nyt kun tää juttu lähti oikee kunnolla liikkeelle niin yritän kirjotella tänne vähän aktiivisemmin ;)
Etenkin pe-su tulee oleen varmaa aika tylsää ku en usko, että kovin paljoo pääsen minnekää suuntaan pomppimaan nii kerron sitten miten leikkaus ja ekat päivät meni ;)
Eli nyt siis seuraavaan kertaan, moi. :)

torstai, 24. toukokuu 2012

Ja taas suunnitelmat uusiks...!

No niin... Nyt kävi sitten näin. En oikeesti aatellu ollenkaa, että tää homma näin vois mennä, mutta näin ne siis on nyt lopulta päättäny: vakuutus ei korvaa yhtään mitään, koska vamma ei häiritse arkea.
Juu. Niin just. Harmi vaan, että vakuutusyhtiö ei ota henkistä puolta huomioon.
Iskä käy vielä If:iltä  joku päivä kysymässä, jos vaikka tapaturmavakuutus korvais, mutta jos ei...niin sitten ei muuta kun ootellaan syksyyn ja tarkkaillaan peruutuspaikkoja.
Jos vaikka syyskuussa leikattas nii: 9+8=17-12=5 eli toukokuussa olis kuntoutunu. Kokonainen vuosi vielä...
En mä kestä tätä!!

Miks sen pitää aina mennä niin, että kun vihdoin asiat tuntuu menevän hyvin ja kaikki on tosi ihanaa, niin yhtäkkiä tuntuukin ettei mikään onnistu niinkun suunniteltiin...?
No yritetään kuitenkin jatkaa loppuun asti ja yrittää löytää positiivisuutta matkalla...