Oli siis 15. päivä se leikkaus ja ihan hyvinhän se meni, mutta ei kumminkaan ihan niinku elokuvissa.. Valitsin sen selkäydinpuudutuksen ja sitä ne nukuttajatkin suositteli niin sehän mulle sitten laitettiin, eikä siinä sitte ollu muuta kun menin kyljelleen kippuraan, ne laitto sen piikin tonne selkään ja sitte alko oikeanpuolimmainen jalka kihelmöimään ja puutumaan.
Siinä oli vähän outoa vaan maata ja katsella ympärille kun ei oikeen tienny että onko ne jo alottanu sen leikkauksen vai valmisteleeko vielä.
Olihan siinä toki se anestesiahoitaja, joka mulle jutteli mulle aluksi kaikenlaista, niin kun "sähän ootkin oikeen tollanen elovenatyttö kun noin kauniit vaaleat hiukset ja muutenkin niin aurinkoinen". :D Ja oli se siinä vierellä koko ajan ja oli hyvä tietää, että jos tulee jotain mielee nii voi sille sanoo. Ja kyllä ne muutkin tyypit siellä salissa välillä jotain jutteli, jos ei muuta niin vointia kyselivät. :)
Sain hetken katsoo siitä monitorilta, mutta olin vähän pettyny kun mulle ei kerrottu mitä siinä tehään tai on tehty ja se oli muutenkin niin epäselvä se kuva.
Ja olin kaikkien lääkkeitten ansiosta niin väsynyt etten jaksanut muutenkaan oikein seurata mitä ne siellä teki ja nukahdinkin sitten yhessä kohtaa hetkeksi. Ja sitte ku heräsin, niin ne tyypit sano, että niitten pitää ottaa siitä toisesta jalasta jotain (en sillon tajunnu ollenkaan että mitä) ja sitte ne laitto vaan mulle sen naamarin naamalle, eikä siinä ollu kyllä mitään nukahtamiselle vastaan sanomista. :D
Seuraava muistikuva onkin sitte jo heräämöstä. Heti kun heräsin nii kaksi hoitajaa tuli tuomaan lääkkeitä ja kyselemään onko pahat kivut.
Sitte katoin jalkoihin ja tajusin, että mullahan on molemmat jalat siteissä.
Myöhemmin ne sitten vielä kerto sen, minkä jo itsekin tajusin: se "uusi eturistiside" (jänne tolta jostain reidestä) pitikin ottaa vasemmasta jalasta. Koska se oli oikeassa jalassa niin vaurioitunut, ettei sitä olis ollu järkee laittaa.
Ja jalat oli herätessä kyllä niin kipeet ja turvoksissa etten aluks voinu kuvitellakaa, että lähtisin siitä sängystä minnekään, mutta sitten ne alko puhumaan sillee, että jos en pääse liikkeelle niin kannattaa kyllä jäädä yöks. Nii sitten puolipakotin itteni liikkeelle ja ihan kohtuullisesti se onnistukin.

Laitan myöhemmin ekojen päivien tuntemuksista juttua. :)